Tietoa Sisäilmamittauksesta

Sisäilmamittauksia tehdään, kun halutaan selvittää, aiheuttaako ihmisten oireilun rakennuksessa oleva ongelma. Sisäilman laatua voidaan tutkia aistinvaraisesti ja erilaisin mittauksin. Sisäilmatutkimus on ainoa tapa arvioida tarkasti sisäilman laatua töissä tai kotona.  Sisäilmatutkimuksen perusajatuksena on rakennusten sisäilmaston kunnon ja ongelmien selvitystyön vaiheistaminen niin, että tarpeettomia ja usein vaikeasti tulkittavia pitoisuusmittauksia tehdään vasta tarvittaessa yksinkertaisten selvitysten jälkeen.

Kemiallinen tutkimus (sisäilmamittaus)

Ilman lämpötila ja suhteellinen kosteus mitataan.

Ilman Hiididioksidi (CO2) ja Hiilimonoksidi (CO) pitoisuudet mitataan. Hiilidioksidia syntyy hengitettäessä ja sen suuri pitoisuus viittaa puutteisiin ilmanvaihdossa. Ilma koetaan tällöin usein tunkkaiseksi. Häkä ja typen oksidit voivat olla peräisin liikenteen päästöistä. 

VOC-analyysillä mitataan rakenteiden tilaa sisäilman kautta. Mittaamalla ns. haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC) ja voidaan tutkia sisäilman hajua, ärsytystä tai muita oireita aiheuttavia yhdisteitä ja niiden pitoisuuksia. VOC-yhdisteiden päästölähteitä ovat esim. lastulevyn, valkaisuaineita sisältävien tasoiteaineiden, PVC-materiaalien ja vesiohenteisten maalien aiheuttamia. VOC-yhdisteitä on satoja. Yksittäinen yhdiste ei välttämättä ole haitallinen, mutta useamman yhdisteen yhteisvaikutuksena niiden on todettu olevan terveydelle haitallisia.

Mikrobitutkimus

Ihmisten vaivat hometaloissa ovat usein silmä- tai hengitystieoireilua. Näille kontaktipinnoille, silmien sidekalvolle tai hengitysteihin, vaikuttava tekijä joutuu todennäköisimmin ilman välityksellä. Tätä taustaa vasten ainoa relevantti tutkimuskohde on siis ilma.

Andersen keräimellä otetun ilmanäytteen antama tulos kertoo parhaimmillaan erittäin hyvin sen, onko sisäilman mikrobiologia tavanomainen vai ei.

Pinnoilta otetaan lisäksi materiaalinäytteitä mikrobikasvustosta.

Näytteiden analysoinnissa käytämme sertifioituja laboratorioita.